Otan aurinkoa kilpaa ruusujen vieressä ja sulan maahan sateen kanssa

On kyllä älyttömän kelju tunne tajuta kuinka paljon matkaa on edessä ja millainen ilma on tulossa. Siinä vaiheessa vasta oikeasti tajuaa matkan pituuden.

Pitäisi ehkä vähäsen ryhdistäytyä sosiaalisessa elämässä, kaikkea muuta kun on tullut tehtyä. Tein taas pitkästä aikaa jäätelöä, pysähdyin pariksi tunniksi ottamaan aurinkoa ja onnistuin löytämään itselleni bikiinit. Viimeisimmän kahden päivän aikana ainoat vähänkin järkevät sanat jotka päässäni ovat pyörineet ovat Forrest Gumpin mietteet Vietnamissa:

"Yhtenä päivänä alkoi sataa vettä, eikä sade lakannut neljään kuukauteen. Näimme kaikenlaista sadetta: teräviä pikkuriikkisiä pisaroita ja isoja jättipisaroita. Vaakasuoraan piiskaavaa sadetta. Joskus sade tuntui satavan ylöspäin. Jopa yölläkin satoi."

"Kerran olimme taas kävelyllä kun yhtäkkiä joku käänsi sateen pois ja aurinko tuli esiin."

Odotan yhä tällaista aurinkoista loppua sekä tämän laulun herraa tarjoamaan sateenvarjoa.

Kesäleirit osa II

Yhteensä neljät varhaisnuorisotyön leirit takana päin. Nyt poikien leireillä isoset alkoivat olla väsyneempiä vaikka porukka vaihtui melkein kokonaan, ja lasten virsille tuli ihan uudet lyriikat sekä ihmisiä teipattiin kiinni. Mukaan kuului unohtumattomia hetkiä ihanien isosten ja leiriläisten kanssa, joille tulee nauramaan vielä useita kertoja.

Opin myös, ettei kannata jättää kameraa pianon päälle yöksi ellei halua välttämättä yövahdista kymmeniä kuvia kameraasi. Ei siinä mitään, ihan hienojahan ne oli : D

"Kun Pauliina painuu pilveen niin huolet katoaa"
"Sä olet ainakin mun lemppari isonen"
"Istuisitko mun viereen kun en osaa muuten olla hiljaa?"
"MIES KESTÄÄ."

Muskettisoturit.

PS. Sen lisäksi ettei tausta tottele, blogin avatessani myös banneri on kadonnut. Näkyykö se vierailijoille vai lagiiko vain mulla?

Kesäleirit osa 1

Kuningas matkaan meidät lähettää

murrettaviksi maailmalle.

Olkaamme leipä täynnä elämää,

huomisen toivo hukkuvalle.

Ensimmäinen puolisko leireistä on ohi, eikä oikeastaan tunnu että edes tarvitsisin unta välissä. Lapset ovat ihania, hauskoja ja todellakin, totuus tulee heidän suustaan. Isosen hommaanhan kuuluu myös opastus, lohdutus, naarmujen paikkailu ja hauskuutus. Muutama hetki jäi oikein erityisesti mieleen, ja siellä ne tulevat muistumaan vielä pitkän aikaa.

Ja vaikka työnkuvaan kuuluu lapsien kanssa oleilu, on siinä myös isosten oma aika, joka on useimmiten yö kun ei muulloin ole aikaa. Saatettiin istua tai kävellä porukassa pitkän aikaa höpisten joutavia. Suurimman osan ajasta nämä isosten keskenäiset hetket päättyivät hölmöilyyn, kuten saunareissu jolloin tajuttiin ikkunasta katsoessa että lapset ovatkin menossa jo syömään :D

Meillä kävi myös Botswanalainen mieskuoro laulamassa, kun he olivat menossa Tuusulan kirkolle konserttiin. Oli kyllä huiman kuuloista! Parit ohjaajatt lähtivät autoilla käymään konsertissa mutta isoset jäivät rannalle istuskelemaan.

Turhauduin kun piirtämäni kukat alkoivat muistuttaa golfpalloja...

Meidän ihana työntekijämme Eila lähtee nyt osa-aikaeläkkeelle, hyviä päiviä Eilalle! (:

Vuoden pakollinen isosporukkakuva (: